Alkuvuosi on ollut melko tylsää kun ei olla käyty ohjatuissa treeneissä eikä paljoa muutakaan puuhailtu joten mielen piristykseksi ilmoitin Pihkan pariin agistarttiin. Kisat järjestettiin AK-6 yhdistyksen toimesta Noormarkun hallilla. Tulosodotuksia ei paljoa ollut ja jäihän ne suoritukset sellaisiksi sunnuntaihyppelyiksi :) Vauhti oli kadoksissa, edettiin kuitenkin sujuvasti rataa ja kontaktiesteetkin otettiin ok joskin niissä sitä normaalia suoritushitautta.
Ekalla radalla suoriuduttiin kuttumaisesta alusta jossa useat teki hyllyjä, sitten kämmättiin ihan helpossa paikassa eli hypyllä jossa Pihka jäi hieman selän taakse ja teki kiellon kun mun vauhti tyssäs täysin. Siihen vielä toinen kielto kun huidoin jonnekin ja vielä samainen hyppy sitten väärinpäin -> hyl. Toisella radalla mun mielestä pikkasen hitaampi eteneminen, kepeillä meni sisään mutta ei sitten taipunutkaan jatkoon. Vitonen keppien korjauksesta ja maaliin yliajalla 6,09. (tuloslinkki) Hyvät fiilikset silti jäi, radat olivat mukavat suorittaa ja ihanneaikaan päästäkseen etenemät olivat kohtuulliset (tuomarina Marjo Heino ja harjoittelijana Reetta Mäkelä) Lisäksi koiramäärät olivat mukavat, maksikolmosia vain 15 kipaletta ;) Mutta nyt mä lupaan että startataan seuraavaksi vasta joskus kesällä kun ollaan vähän treenattukin !
Mitäs muuta, viime viikonloppuna (10.3) Aku ja Miko kävivät hiihtämässä toistaiseksi viimeistä kertaa, Akun etujalka on oireillut joten parivaljakko joutuu luopumaan nyt näistä raskaimmista harrastuksistaan. Harmittaa tosi paljon poikien puolesta. No hienosti sujui hiihtelyt kun pokkasivat taas Pohjois-Hämeen piirinmestaruuden miesten B-naruluokassa, suuret onnittelut ! Sitten vain lumien sulattua jälkimetsään eikä niitä vepe-valioitakaan montaa hoffeissa ole ;)
Ekalla radalla suoriuduttiin kuttumaisesta alusta jossa useat teki hyllyjä, sitten kämmättiin ihan helpossa paikassa eli hypyllä jossa Pihka jäi hieman selän taakse ja teki kiellon kun mun vauhti tyssäs täysin. Siihen vielä toinen kielto kun huidoin jonnekin ja vielä samainen hyppy sitten väärinpäin -> hyl. Toisella radalla mun mielestä pikkasen hitaampi eteneminen, kepeillä meni sisään mutta ei sitten taipunutkaan jatkoon. Vitonen keppien korjauksesta ja maaliin yliajalla 6,09. (tuloslinkki) Hyvät fiilikset silti jäi, radat olivat mukavat suorittaa ja ihanneaikaan päästäkseen etenemät olivat kohtuulliset (tuomarina Marjo Heino ja harjoittelijana Reetta Mäkelä) Lisäksi koiramäärät olivat mukavat, maksikolmosia vain 15 kipaletta ;) Mutta nyt mä lupaan että startataan seuraavaksi vasta joskus kesällä kun ollaan vähän treenattukin !
Mitäs muuta, viime viikonloppuna (10.3) Aku ja Miko kävivät hiihtämässä toistaiseksi viimeistä kertaa, Akun etujalka on oireillut joten parivaljakko joutuu luopumaan nyt näistä raskaimmista harrastuksistaan. Harmittaa tosi paljon poikien puolesta. No hienosti sujui hiihtelyt kun pokkasivat taas Pohjois-Hämeen piirinmestaruuden miesten B-naruluokassa, suuret onnittelut ! Sitten vain lumien sulattua jälkimetsään eikä niitä vepe-valioitakaan montaa hoffeissa ole ;)
Ja muuta. Meillä ei koirat onneksi usein tappele, tilanteet joissa voisi jotain tapahtua ovat hyvin ennakoitavissa ja estettävissä. No viime keskiviikkona lenkillä Elsa ja Pihka osuivat samalle hirvensorkalle. Tätä on kyllä tapahtunut muulloinkin, ne viimesyksyiset hirvien ja peurojen perkuujätteet jotka joku jätti kuoppaamatta ja peittelemättä, ovat nyt pitkin poikin metsää kun linnut ja muut elikot ovat niitä levitelleet..
Niin siis takaisin asiaan, ennenkin ovat siis osuneet samoille aarteille ja yleensä Pihka puhisee ja vartioi niitä, Elsalle tärkeämpää on puukepit joiden kanssa leikkiä ja Elsa on väistänyt tilanteita. Nytpä pongahti Elsan häntä pystyyn enkä kerinnyt mitään tekemään kun neitoset olivat kunnolla toistensa kimpussa, eipä ole ennen Elsa ja Pihka ottaneet yhteen. Saatiin Kaitsun kanssa koirat eroteltua, molemmat ontuivat etujalkaansa ja Elsan kuonossa oli pari kunnon reikää. Jaloista ei löytynyt reikiä ja ontuminen meni ohi päivän levolla, huh. Pientä jäykistelyä on vielä välillä huomattavissa.. toivottavasti vain väliaikaisesti.
Niin siis takaisin asiaan, ennenkin ovat siis osuneet samoille aarteille ja yleensä Pihka puhisee ja vartioi niitä, Elsalle tärkeämpää on puukepit joiden kanssa leikkiä ja Elsa on väistänyt tilanteita. Nytpä pongahti Elsan häntä pystyyn enkä kerinnyt mitään tekemään kun neitoset olivat kunnolla toistensa kimpussa, eipä ole ennen Elsa ja Pihka ottaneet yhteen. Saatiin Kaitsun kanssa koirat eroteltua, molemmat ontuivat etujalkaansa ja Elsan kuonossa oli pari kunnon reikää. Jaloista ei löytynyt reikiä ja ontuminen meni ohi päivän levolla, huh. Pientä jäykistelyä on vielä välillä huomattavissa.. toivottavasti vain väliaikaisesti.
RSS Feed
